Imperfektu (Mennyhaigu)

Imperfektu merkiččöy teguo, kudai on tapahtunnuh mennyöh aigah.

Lapset lähtiettih školah puolikaheksa. Urokat loppiettihes kahten čuasun aigua. Lapset tuldih kodih, syödih murgin da mendih kodvazekse pihale. Huogavon jälgeh hyö luajittih kodiruavot. Illal lapset oldih konsertas. Imperfektan tunnus on -i, paičči monikon kolmandes persounas -tti, -ti, -di: sanoi-n, toi-t, pezi, toi-mmo, sanoi-tto, sanotti-h, pesti-h, tuodi-h.

Taivutammo verbit: andua (anna-, anda-), syvvä (syö-), torata (torua-, torat-), pestä (peze-, pes-):

y.l annoi-n söi-n torai-n pezi-n
y.2 annoi-t söi-t torai-t pezi-t
y.3 andoi söi torai pezi
m.l annoi-mmo söi-mmö torai-mmo pezi-mmö
m.2 annoi-tto söi-ttö torai-tto pezi-ttö
m.3 annetti-h syödi-h toratti-h pezti-h

Yksivardalohizet verbit imperfektas

Imperfektan tunnuksen i:n iel leksiekallizen vardalon loppuvokali puaksuh muuttuu (vaihteleh libo häviey). Vardalon loppuvokalit -a, -ä, -e da loppudiftongat muututah imperfektan tunnuksen i:n iel. Vardalon loppuvokalit -i, -u, -y, -o ei muututa imperfektan tunnuksen i:n iel. A ku paista tarkembah, ga on olemas 4 siändyö.

Kaksivardalohizet verbit imperfektas

Kaksivardalohizis verbilöis imperfektan tunnus -i liittyy vokalivardaloh. Vokalivardaluo on kahtu luaduu:
a) diftongu-loppuhine: katkata (katkua-, katkat-)
b) -e-loppuhine: tulla (tule-, tul-).

On kaksi yleisty siändyö:
1) leksiekallizen vardalon loppudiftongas häviey yksi komponentu imperfektan tunnuksen -i:n iel, toizin sanojen, se diftongu vaihteleh yksinäzen vokalinke; ua-a, iä-ä', ie-e, ie-i.
2) leksiekallizen vardalon loppuvokali -e häviey imperfektan tunnuksen -i:n iel: toizin sanojen, tapahtuu vokalivaihtelu e-\o.

Ezimerkit. ua-a
verrata (verdua-, verrat-): verda-i-n, verda-i, verda-i-mmo; verratti-h
muata (magua-, muat-): maga-i-n, maga-i, maga-i-mmo; muatti-h
iä-ä
hyllätä (hylgiä-, hyllät-): hylgä-i-mmö, hylgä-i, hylgä-i-mmö; hyllätti-h
nyhtätä (nyhtiä-, nyhtät-): nyhtä-i-n, nyhtä-i, nyhtä-i-mmö; nyhtätti-h
ie-e
ruveta (rubie-, ruvet-): rube-i-n, rube-i, rube-i-mmo; ruvetti-h
langeta (langie, langet-): lange-i-n, lange-i, lange-i-mmo; langetti-h
ie-i
šuorita (šuorie-), šuorit-): šuori-i-n, šuori-i, šuori-i-mmo; šuoritti-h
revitä (rebie-, revit-): rebi-i-n, rebi-i, rebi-i-mmö; revitti-h
e-ø
hoiketa (hoikkene-, hoiket-): hoikken-i-n, hoikkeni-, hoikken-i-mmo; hoiketti-h
pitketä (pitkene- pitket-): pitken-i-n, pitken-i, pitken-i-mmö; pitketti-h
tarita (tariče-, taričče-): tarič-i-n, taričč-i, tarič-i-mmo; taritti-h
häiritä (häiriče-, häiričče-): häirič-i-n, häiričč-i, häirič-i-mmö; häiritti-h
juosta (juokse-, juos-): juoks-i-n, juoks-i, juoks-i-mmo; juosti-h
paista (pagize-, pais-): pagiz-i-n, pagiz-i, pagiz-i-mmo; paisti-h
tulla (tule-, tul-): tul-i-n, tul-i, tuli-i-mmo; tuldi-h
mennä (mene-, men-): men-i-n, men-i, men-i-mmö; mendi-h

Imperfektan kieldomuodo

Imperfektan kieldomuodo roih kieldosanas ei, kudai taibuu persounis da luvus. Yksikön da monikon 3:ndes persounas käytetäh yhty samua muoduo ei. Piäverbii käytetäh aktiivan II partisiipas monikon 3. persounas passiivan II partisiipas. Taivutammo verbit kaččuo, kirjuttua, kirjuttua, nähtä, katkata, imperfektan kieldomuvvos.
y.1   en     kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
y.2   et     kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
y.3   ei     kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
m.1   emmo   kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
m.2   etto   kaččonuh  kirjutannuh  nähnyh  katkannuh
m.3   ei     kačottu   kirjutettu   nähty   katkattu

Olla-verbi

Olla-verbi taibuu omah luaduh:

y.l olin en olluh
y.2 olit et olluh
y.3 oli ei olluh
m.l olimmo emmo olluh
m.2 olitto ettö olluh
m.3 oldih ei oldu

Imperfektan käyttö

Imperfektua käytetäh, konzu ilmoitetah: